Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat tältä vuodelta ohi. Kesän onnellisimmat päivät, kertoo juhlien slogan, ja ainakin tänä vuonna siltä todellakin tuntui. Itse työskentelin juhlilla tiedottajana, mutta pestin päätyttyä tältä vuodelta rohkenen antaa bloggaaja-minän ilmaista pari ajatusta aiheesta.

On monta tapaa lähestyä kansanmusiikkia. Itselleni Kaustisen kansanmusiikkijuhlat on ollut aivan ratkaiseva tapa. Yhteen ja samaan festivaaliin mahtuu nimittäin niin uskomattoman laaja musiikkitarjonta, että jokaiselle löytyy jotain. Festivaalin sisälläkin voi edetä eri suuntiin ja saattaa musiikkimaku uusille raiteille.

Itse aloitin näyttävistä kansainvälisistä vieraista, Ballets Africains, Taraf de Haidouks ja sitä rataa. Pankin räjäytti myöhemmin Frigg, joka sai minut kiinnostumaan toden teolla nykykansanmusiikista. Pikku hiljaa kiinnostus laajeni yhä perinteisempään suuntaan. Kaustisen perusohjelmisto tuli tutuksi. Huutokatrilliinkin uskaltauduin kaverin yllyttämänä. Pelimanneihin alkoi tutustua, jolloin pelimanniohjelmisto aukeni ihan eri tavalla – käsiohjelmasta katsottuna nimet eivät aina kerro paljoakaan, mutta pikku hiljaa oppii hakeutumaan tuttujen esiintyjien keikoille, ja tietysti etsimään yllätyksiä.

Kaikki nämä musiikin ja tanssin muodot löytyvät edelleen yhdeltä ja samalta festivaalilta ja omaan ohjelmaani yritän sopivasti ujuttaa tätä kaikkea sekaisin. Viime vuosina palettiin on lisätty myös lasten tarjonta sekoittamaan omaa pakkaa. Juuri nyt nautin erityisesti oppiessani aivan uusia asioita – tänä vuonna vaikkapa sen, minkälainen soitin on vietnamilainen kni, miltä kurkkulaulun maailmantähdet kuulostavat akustiselta tai miten runolaulun keinoin voi ottaa kantaa Musiikkitalon kahvihinnoitteluun.

Kun Kaustisen juhlilla tapahtui joitain vuosia sitten suuri suunnanmuutos, pelimannit alkoivat nousta ansaitsemaansa ydinasemaan. Tänä vuonna pelimannien luku nousi jälleen kerran. Festivaalialuetta kierrellessä kaikilta lavoilta löytyi soittajia laidasta laitaan. Yhdellä lavalla veivattiin Oasista ja PMMP:tä sopivasti kansanmusiikilla höystettynä, toisella irkkutanssia, kolmannella melankolista haitarivalssia. Mietin, mikä saa kaikki nämä ihmiset tulemaan tänne esiintymään. Moni bändi saatetaan jopa perustaa Kaustisen esiintymisiä ajatellen. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Äänikollit, Yleisradion äänitarkkailijoiden pelimannicombo, joka on innostanut monia heistä tutustumaan kansanmusiikkiin syvällisemmin, ei pelkästään ääniautosta käsin. Huomiota herättävän paljon nuoria näkyi myös pelimannien joukoissa.

Yksi kuva on jäänyt erityisesti mieleeni. Pelimannitalon rinteessä seisoo nuori poika viulunsa kanssa ja soittaa yksin, ohikulkijoille ja itselleen. Ei nuotteja, mutta siisti settilista viulukotelon päällä. Parin metrin päässä hänen takanaan seisoo mestaripelimanni Risto Hotakainen ja kuuntelee, näyttää välillä vähän liikuttuneelta. Poika soittaa parhaillaan reippaalla otteella hänen isänsä, legendaarisen Otto Hotakaisen ohjelmistoa.

Pelimannit ovat persoonia. Jos kuuntelee pelimannimusiikkia pelkästään musiikkina, monet ulottuvuudet saattavat mennä ohi. On tarkoitus tanssia, on tarkoitus soittaa itse mukana, liittyä yhteisöön, mutta on myös tarkoitus saada ote ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Nähdessäni Riston kuuntelevan nuoren pojan soittoa mietin, mahtaako poika aavistaakaan, minkälainen yhteys yhtäkkiä avautuu, kautta sukupolvien itse Polkka-Ottoon?

Pelimannikappaleet ovat niin paljon muuta kuin nuotteja paperilla. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tuttu huippulaulaja Johanna Försti esiintyi Kaustisella Pieni kansanlaulu -konsertissa ja kuulin harmikseni vasta myöhemmin, että suurin osa lauluista oli hänen äidiltään opittuja. Äitinsä on siis legendaarinen mestaripelimanni, harmoonitaituri Kaisu Försti. Tällaiset yhteydet olisi hienoa tuoda esille esiintymisten yhteydessä, lisää tarinoita kehiin ja legendat eläviksi!

Mauno Järvelä on yksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlien ehdottomista voimahahmoista ja yksi niistä, joka ahkeroi kansanmusiikkijuhlien aikana aamusta iltaan eri kokoonpanojen ja projektien parissa. Festivaaliviikolla hän vierailee aina lehdistötilaisuuksissa useamman kerran ja onnistuu tavanomaisien faktojen lisäksi aina myös ottamaan kantaa. Tänä vuonna kyytiä sai erityisesti standardisoitunut musiikkikoulutus. Järvelä on aktiivinen paikallisperinteiden puolestapuhuja. Kaikkialla ei soiteta ja lauleta samalla tavalla. ”Ilman paikallisperinteitä musiikissa on vain päävärit, paikallisuus antaa sävyt.” Musiikkioppilaitoksetkin saivat Järvelältä piiskaa. Vaikka ovat paljon hyvääkin saaneet aikaan, on vaarallista ajautua standardoitumiseen – maailmaan, jossa kaikkien pitää osata samat asiat. Näppäritoiminnan idea on antaa virikkeitä pelimannimusiikin suuntaan, ja Järvelä yrittää aina innostaa ihmisiä syventymään omaan paikallisperinteeseen.

Näppärit viettivät Kaustisella jälleen riemuvuotta. Noin 350 lasta ja nuorta esiintyivät tiistain Mukulamatineassa, ja itsekin huomasi miettivänsä, milloin oma lapsi voisi päästä osaksi tätä yhteisöllisyyttä. Mauno Järvelän sanoittamat laulut koskettivat jälleen kerran, ja lisäksi ne tarjoavat nerokkaalla tavalla lapsille yleissivistystä helposti lähestyttävässä muodossa. Tänä vuonna aiheena oli Sibelius, ja kuulemma muuan lapsi oli löydetty raviradaltakin selostamasta sedille Sibeliuksen seitsemästä sinfoniasta!

Tällä kertaa huomiota herättivät erityisesti aikuiset miehet Hämeenlinnasta. Kirjailija Juha Itkosen lapsi lähti aikoinaan Näppärikurssille, palasi ”suorastaan valaistuneena” ja isäkin innostui, soittaen nyt innokkaasti kitaraa muiden mukana. Näppärit siis eivät pelkästään innosta lapsia soittamaan ja innostumaan kansanmusiikista vain myös heidän vanhempiaan! Itkosen laaja artikkeli Helsingin Sanomissa (12.7.) syvensi kauniisti hänen ajatuksiaan aiheesta. ”- – toisinaan mietin, miten erilaista olisi ollut, jos jo pienenä poikana olisin päässyt soittamaan niin kuin oma poikani Näppäreissä. Olisin luultavasti ymmärtänyt musiikin kokonaan toisin, niin kuin ymmärrän sen nyt: yhdessä jaettavana, mieluiten yhdessä aikaansaatuna ihmeenä.” Ja siitä kansanmusiikista: ”- – tämänkin elämyksen olin ollut jättää väliin vain sen takia, että sitä kutsuttiin kansanmusiikiksi. Että ihminen sitten osaa olla tyhmä.”

Toinen Hämeenlinnan kasvatti on Karri Miettinen eli Paleface, joka vieraili Kaustisella nyt ensimmäistä kertaa. Kansanmusiikki ja etno on näkynyt hänen tuotannossaan viime levyillä, joilla ovat vieraileet muun muassa mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors, malilainen Terakaft-yhtye, joikaaja Wimme Saari ja saamelaisräppäri Ailu Valle. Kaustisella Paleface esiintyi Pieni kansanlaulu -konsertissa ja Näppäreiden solistina sekä veti lähes tunnin mittaisen soolokeikan yhdessä kitaristi Aki Haaralan (mm. Räjähtävä nyrkki) kanssa. Jälleen kerran ei voinut kuin ihmetellä miehen sivistystasoa. Omiin biiseihinkin mahtuu vaikka mitä faktoja, saati spiikkeihin, jossa tarinoitiin muun muassa naisten äänioikeudesta ja legendaarisesta Joe Hillistä. Oli hienoa kuulla hänen esittävän täysin uskottavasti työväenlauluja mutta muitakin coverbiisejä, kuten koskettavan suomenkielisen version Procol Harumin A Whiter Shade of Palesta.

Palefacen vierailu Kaustisella herätti laajasti huomiota mediassa, muun muassa MTV3:n uutiset huomioivat sen näyttävästi. Itse hän oli silmin nähden innoissaan ja hehkutti esiintymistä Näppäreiden kanssa kesän kohokohdaksi. Koskettavin lausunto tuli kuitenkin Pieni kansanlaulu -projektin päätöskonsertissa, jossa hän noustuaan lavalle totesi: ”Outoa, että mä oon täällä muka ensimmäistä kertaa. Tää tuntuu ku ois kotiin tullut.”

Tämä kiteyttää Kaustisen tunnelman loistavasti. Katto on korkealla, olet tervetullut. Paleface on nykyajan pelimanni. Ilmaisutapa saattaa olla hiukan erilainen, mutta persoonallisuus on vahva ja sanottavaa löytyy, aivan kuten vaikkapa Polkka-Otolla tai Erkki Rankaviidalla.

Tove Djupsjöbacka

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat / Tiistain tunnelmat 2015 –
https://www.youtube.com/watch?v=64eWbKm76kI

Otto Hotakainen ja Lokakuun polkka
https://www.youtube.com/watch?v=5F4Ka9yXtdU

Antti Paalanen feat. Paleface, Kaustisen kansanmusiikkijuhlat 2015 (varmaan yksi viikon hehkutetuimmista keikoista)
https://www.youtube.com/watch?v=Vr1GK-FJBeM

Esimerkiksi näin voivat nuoret ilmaista halunsa esiintyä Kaustisella – Lempäälän Helkanuoret
https://www.youtube.com/watch?v=to0iZGCjkmM