Pienen lapsen äitinä olen entistä kiitollisempi kaikista mahdollisista kulttuurielämyksistä, jotka saan tarjoiltuna suoraan kotisohvalle. Tai kotikeittiöön, jos lähetykseen keskittyminen vaatii sen, että kolmevuotias saa vallata sohvan ja lahjotaan muumivideoilla.
Tiistai-iltana 15.12. Musiikkitalolla esiintyi upouusi kokoonpano nimeltä Ruma ryhmä, ja iloitsin kovasti, kun pääsin konsertista osalliseksi edes Taideyliopiston UniArtsTV:n kautta. Lähetys oli yllättävän hyvälaatuinen sekä kuvaltaan että ääneltään. Ainoa mikä vähän hämmensi oli projisoinnit, jotka olivat useassa kappaleessa suuressakin roolissa. Lähetyksen kautta ei oikein käynyt ilmi, näkyivätkö ne myös yleisölle salissa ja kuinka voimakkaana osana kokonaisuutta. Ainoa tekninen seikka jota hiukan harmittelin oli käsiohjelma, joka näkyi lähetyksen alussa ja lopussa hyvin lyhyesti. Kun kerran se on konserttiyleisölle jaettu, sen voisi jakaa myös lähetystä seuraaville jollain lailla.
Ruma ryhmän muusikot ovat melkoinen suomalaisen kansanmusiikin dream team: Ilona Korhonen (laulu), Pekko Käppi (laulu, jouhikko), Lassi Logrén (laulu, viulu, jouhikko) ja Pauliina Syrjälä (laulu, kanteleet). Kaikki saivat tuotua esille hienosti omia vahvoja puolia tyylikkäässä kokonaisuudessa. Tarinaa kuljettivat pääasiassa Korhonen ja Käppi vahvoilla laulusooloillaan. Heti ensimmäisessä kappaleessa liikutuin siitä, miten tuttu Velisurmaaja oli jaettu kahdelle voimakkaalle hahmolle: ”äitini kultainen” ja ”poikani poloinen” välittyivät hienosti laulajien energioista. Kaikki neljä muusikot laulavat hienosti, mikä kuului erityisesti Kuru-laiva-laulussa – sekä kauniina stemmoina että vahvassa unisonossa, haastavaa sekin.
Runolaulumestari Ilona Korhosen esittämän Morsian-runolaulun olen kuullut ennenkin sooloesityksenä. Vahva, traaginen tarina yhdistyy suureen herkkyyteen, ja perheväkivaltaan aiheena on helppo nykyaikanakin samaistua. Viimeinen laulu Sulhon tehtävät oli itselleni uusi tuttavuus, joten jännitys pysyi yllä – yleistunnelma oli niin pitkään valoisa, tanssisvengi ja jopa duurisävytteinen, ettei heti ymmärtänyt että kyseessä todellakin on tumma tarina. Eipä paljasteta tässä miten tarinassa käy, todettakoon vain ettei iltapala tämän jälkeen oikein ottanut maistuakseen.
Pekko Käpiltä kuultiin illan ainoa sooloesitys, Virsi 280. Jotenkin jaksan aina iloita siitä, miten tällaisesta karismaattisesta hahmosta on tullut kansanmusiikin sanansaattaja maassamme. Tarvitsemme enemmänkin Käppejä, katu-uskottavia nuoria miehiä jotka tukka silmillä ja maiharit jaloissa veisaa virttä lavalla. (Tv-lähetyksessä pääsi muuten mukavasti tutkimaan käsivarsien tatuointeja oikein läheltä…). Virsi 280 sopi kokonaisuuteen mitä parhaiten: on saatanaa, helvettiä huoruutta ja ”ruumiit jos madot matelee”, viimeksimainittu kuin suoraan Käpin omista kappaleista. Oli aihe mikä tahansa, Käpin äänen lämpö ja suora tulkinta tekee vaikutuksen.
Pauliina Syrjälä ja Lassi Logrén tukivat omalla soitollaan loistavasti kokonaisuutta. Syrjälän Saarijärven kanteleet toivat välillä bassomuhkeutta, ja itseäni erityisesti ilahdutti viisikielinen kantele, välillä jopa yhdisteltynä Saarijärven kanteleen bassokieliin. Lassi Logrén taitaa erityisen hienosti rytmisen, tiukan riffisoiton, ja oli mielenkiintoinen ratkaisu säästellä niin paljon jousenkäytössä. Runsaalla pizzicato-näppäilysoitolla viulu rakensi omalta osaltaan konsertin pitkää kaarta.
Tummat tarinat on konsertin teemana tietysti otollinen, niitähän kansanmusiikissa riittää. Välillä kävi tietysti mielessä Heikki Laitisen ja Kimmo Pohjosen hurja Murhaballadeja-projekti, mutta tässä tarinat olivat astetta lyyrisempiä ja aiheiltaan erilaisia, ei pelkkiä murhia. Itse pidin erityisesti Kuru-laivan uppomisesta kertovasta arkkiveisusta, vieläpä ihastuttavasti rempseällä polkalla kehystettynä. Ilman tätä polkkaosiota konsertin kokonaisdramaturgia olisi jäänyt hyvin erilaiseksi.
Suorassa lähetyksessä on aina oma viehätyksensä, on ihan eri asia avata lähetys ja kuunnella yleisön saapumista saliin, jutustelua ja aplodeja kuin katsoa netistä mikä tahansa video. Niitähän löytyy netistä pilvin pimein, mutta niissä ei koe olevansa samalla lailla osallisena. Joka tapauksessa tämänkin konsertin voi jälkeenpäin katsoa tallenteena: https://www.uniarts.fi/uniartstv/ryhmä-ruma-tummia-tarinoita-–-suora-lähetys-1512. Suosittelen!
Tove Djupsjöbacka