Kerrankin olin katsomassa esitystä niinsanotusti siviilinä eli ei-arvostelutehtävissä. Esitys osoittautui kuitenkin niin huikeaksi, että siitä on kirjoitettava pari sanaa, jotta sen saa käsiteltyä. Ja saa oman hengityksen vihdoin tasoittumaan.
Näyttämötaide on yhä useammin rajoja ylittävää. Moneen tanssiteokseen sisältyy myös tekstiää, kuten Carl Knifin viimeisimpiin koreografisiin tuotoksiin. Varsinkin rohkea sooloteos Red on taitava yhdistelmä tanssia ja tanssilla väritettyä, rytmitettyä tekstiä.
Siksi en ollut kovinkaan yllättynyt, kun kuulin Knifin suuntaavan seuraavaksi teatteriin, eikä koreografiksi vain ohjaajaksi, vastaamaan kokonaisuudesta. Todella upeaa, että hän on saanut mahdollisuuden kokeilla siipiään tällä alalla! Vuonna 1976 syntynyt Knif on tehnyt jo huikean uran tanssijana ja koreografina (Tero Saarinen, Jyrki Karttunen jne). Sillä saralla hän tietysti jatkaakin, mutta uusin produktio osoittaa, että hän kykenee laajentamaan profiiliaan todella vahvasti.
”Kun Gregor Samsa heräsi eräänä aamuna rauhattomasta unesta, hän huomasi muuttuneensa sängyssään suunnattomaksi syöpäläiseksi.” Franz Kafkan novelli Muodonmuutos vuodelta 1915 on kirjallisuuden klassikko ja tulkittu näyttämölläkin useasti. Mieleeni tulee etenkin avantgardistisen flamencotanssija Israel Galvánin tulkinta (kantaesitys vuonna 2000).
Svenska Teatern on tarjonnut Carl Knifille mahdollisuuden luoda upean kokonaisuuden, jossa kaikki elementit on lähes täydellisessä tasapainossa, lavastusta (Erik Salvesen), pukuja (Karoliina Koiso-Kanttila), maskeerausta (Pirjo Ristola), valoja (Tom Laurmaa) ja vahvaa äänisuunnittelua (Janne Hast) myöten. Dramatisoinnista vastaava Christoffer Mellgren on myös tehnyt hienoa työtä! Tarina todella koskettaa – onhan se täysin absurdi, mutta juuri siksi jokainen voi tehdä oman tulkintansa. Neljä näyttelijää venyvät uskomattomiin suorituksiin, unohtamatta tanssija Anna Stenbergia, joka on vaikuttava kasvottomana varjohahmona, loistava dramaturginen ratkaisu tämäkin.
Välillä tanssiesitysten teksteistä jää vähän hatara olo, joten tuntuu todella hienolta kuulla ammattinäyttelijöiden tulkitsevan tekstiä antaumuksella ja ammattitaidolla. Patrick Henriksen saa hyödyntää kaiken fyysisen osaamisensa, akrobaattiset osuudet saavat esitykseen mukavasti vaaran tuntua ja hänen kiipeilynsä ikkunoissa oli todella kaunista. Henriksen puhuu melko vähän, mutta fyysinen olemuskin koskettaa, ja itse muuttuminen on ratkaistu tyylikkäästi.
Greta-siskon tulkitsee Misa Lommi, joka tekee uskomattoman hienoa työtä ja on tietysti unelmavalinta tällaiseen osaan – onhan Lommi sekä näyttelijä että huipputason tanssija, äskettäin nähty mm. Susanna Leinosen ja Kenneth Kvarnströmin teoksissa. Tupla-ammattilainen osaa ilmaista itsensä täysillä sekä tanssillaan että tekstillä, ja yksinkertaisesta kädennostostakin hän tekee taidetta. Niklas Åkerfelt tekee hienon isähahmoon, mutta jää kyllä hiukan aivan loistavan Simon Hägerin varjoon. Häger näyttelee äitiä, ja onnistuu ohittamaan tietyn koomisuuden, jonka mies naishahmona helposti voi aiheuttaa. Jälleen kerran näyttelijäsuoritus aivan nappiin – äänenkäyttö, liike, ja ennen kaikkea rytmin hallinta ja selkeä suuntien käyttö. Suuri hatunnosto!
Pelkkää ylistystä siis koko työryhmälle, Svenska Teaternille ja koko Förvandlingen-esitykselle. Teatteri voi olla todella vaikuttava taidemuoto, ei viihdyttävä, vain näinkin karikoituna ja etäännytettynä aidosti koskettava, yksityiskohtiin asti viilattu. Joten nyt jos koskaan kannattaa uskaltautua ruotsinkieliselle kansallisnäyttämölle näkemään tämä!
Tove Djupsjöbacka
Ruotsinkielentaitoa voi aluksi virkistää lukemalla kirjoittamani Carl Knifin haastattelujutun Svenska Teaternin Första Raden -asiakaslehteen:
http://www.svenskateatern.fi/sv/startsida/article-30286-47477-gott-nytt-ar-nu-borjar-frvandlingen-intervju-med-carl-knif