Sateisena lokakuun torstaina tapasin ensimmäistä kertaa Ali Saedin. Etnosoi!-festivaalin tiedottajana tehtävänäni oli haastatella häntä ja muusikko Sanna Salmenkalliota heidän festivaaliesiintymiseensä liittyen. Se oli koskettava hetki. Suurin osa helsinkiläistä elää päivittäistä arkeansa päivä päivältä, vuosi vuodelta, joutumatta/pääsemättä koskaan kasvotusten turvapaikanhakijoiden kanssa. He jäävät nimettömäksi massaksi, uutisaiheeksi.
Juuri siksi Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön Toinen koti -esitys tuntuu niin tärkeältä. Teatterissa istuessamme, parin tunnin ajan, pääsemme kokemaan turvapaikanhakijoita ja pakolaisia lähellämme, kuulemaan heidän tarinansa. Emmekä pääse pakenemaan, selailemaan uutisjuttuja nopeasti läpi ja unohtamaan ne heti sen jälkeen. Ei. Nämä ihmiskohtalot painuvat syvästi katsojan mieleen, eikä esityksen jälkeen saa rauhaa ennen kuin on kirjoittanut kokemansa sanoiksi.
Toinen koti kertoo todellisia tarinoita. Se on silti teatteriesitys, ei sosiaalipornoa. Se esittää asioita siten, että ne herättävät katsojassa ajatuksia. Mukana on myös napakkaa satiiria ja muistutuksia siitä, että taide on poliittista, että taide halutaan monesti kieltää. Taiteilijat ovat hengenvaarassa ”vain” siksi, että haluavat tehdä taidetta.
Pääosissa on ammattitaiteilijoita ja esitys ottaa onnistuneesti kopin juuri heidän lahjakkuudestaan. Irakilainen laulaja Ali Saed on huikea, kansainvälistä tasoa oleva nuori laulaja. Hän laulaa sydäntäsärkevästi ja uskaltautuu myös tulkitsemaan Eino Leinon runoa oman lauluperinteensä sävelin, yhdessä Sanna Salmenkallion kanssa, joka vastaa monipuolisesti koko esityksen musiikista. Iranilainen räppäri Soroush Seyedi räppää, beatboksaa ja näyttelee Juha Sipilää suorastaan virtuoottisesti. Irakilainen näyttelijä-ohjaaja Bakr Hasan on persoonana todella kiehtova, fyysinen ja suorastaan vimmaisen voimakas näyttelijä. Hän antaa erinomaisesti kasvot Migrin pöyristyttävälle lausunnolle, että hän voisi tienata elantonsa jollain muulla tavalla. Tietenkään kenenkään pelko ei ole objektiivisesti todistettavissa, Migrin jo klassikoksi muodostuneen lentävän lauseen mukaan.
Irakilainen näyttelijä Harith Raad Salih toimii suurimman osan esityksestä tulkin roolissa. Yksi esityksen suuria ja tärkeitä teemoja onkin juuri tulkkaaminen, kommunikaatiovaikeudet, kuinka uskomattoman haastavaa voi olla ymmärtää toista ihmistä. Toisella osapuolella saattaa kaiken lisäksi olla valta tehdä päätöksiä elämästä ja kuolemasta. Kansallisteatterin Terhi Panula näyttelee tarmolla useita eri hahmoja, kuten Migrin työntekijää, joka haastattelussa näyttäytyy suoraan sanottuna hirviönä, asiallisiin lauseihin puetulta sellaiselta. Kommunikaatiovaikeudet tuntuvat iholla, kun Migrin edustaja ja turvapaikanhakijat eivät onnistu kommunikoimaan edes tulkin avulla. Esimerkiksi suuri osa yleisöstä varmaan ymmärtää, että Bakr Hasan puhuu Samuel Beckettistä, tulkki ja Migri sen sijaan eivät. Kuinka he voivat ymmärtää toisiaan, kun päästään monimutkaisempiin aiheisiin? Useampaan otteeseen leikitään rikkinäistä puhelinta esiintyjien kesken. Alkuperäisestä lausunnosta on ketjun viimeisen lenkin kohdalla hyvin vähän jäljellä.
Yksi Toinen koti -esityksen vahvuuksia on se, että se tuo onnistuneesti esille sekä yksilön että yhteisön. On yksilöiden koskettavia tarinoita pääosan esittäjien tulkitsemina, mutta he eivät ole kokemuksissaan yksin. Uhkauksia kirjekuoressa satelee yhdelle jos toiselle. Pelko on kouriintuvasti läsnä monille. Viulunsoitonopetus vertauskuvana tapakoulutukselle on dramaturgisesti oivaltava ja joukkokohtauksena vaikuttava. Jotkut yksilöt onnistuvat, heidän polkunsa johtavat elämässä eteenpäin. Loppu jää taitavasti auki – osa elävät edelleen paperittomina tai epätietoisuudessa tulevaisuudesta. Se itkettää.
En voi muuta kuin selailla käsiohjelmaa ja tuijottaa Salmenkallion ja Panulan esittelyjen viimeistä lausetta. ”…on ollut syntymästään lähtien Suomen kansalainen”. Mikä suunnaton etuoikeus. Suomessa on myös mahdollisuus toteuttaa itseään taiteilijana, jos niin haluaa. Täällä voi vapaasti laulaa, räpätä, näytellä – ja karikoida Juha Sipilää Kansallisteatterin näyttämöllä ilman että tapetaan.
Tove Djupsjöbacka
Toinen koti Kansallisteatterissa 16.12. asti. Lähes kaikki esitykset ovat loppuunmyytyjä.
Edit: Lisäesityksiä luvassa tammi-helmikuussa – vielä ehtii siis näkemään esityksen! http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/toinen-koti/