Koronakevät 2020. Netti pursua kaikkea mahdollista kulttuuria, alkaa olla jo vaikea valita mitä kaikkea haluaisi nähdä.
Minulla on kuitenkin vahva suositus – juuri nyt voit nähdä kotoasi yhden amerikkalaisen tanssitaiteen suurista klassikoista, siinäpä hyvin käytetyt 35 minuuttia! Hyvälaatuinen esitystaltiointi Alvin Aileyn Revelations -teos on hänen oman ryhmänsä tanssimana nähtävissä perjantai 2.4. New Yorkin aikaa klo 19 asti (eli Suomessa 3.4. klo 1) ja se on todella katsomisen arvoinen.
”I wanted to explore black culture and I wanted that culture to be a revelation.”
Alvin Ailey
Kuka oli Alvin Ailey? Amerikkalainen tanssitaiteilija-koreografi joka eli vuonna 1931–1989 ja teki melkoisen matkan puuvillapelloilta maailmantähdeksi. Hän käytti taiteessaan rohkeasti omaa historiaansa afroamerikkalaisena mutta puki sen universaaliksi taiteeksi, joka puhutteli ihmisiä ympäri maailman. Vuonna 1958 perustettu Alvin Ailey American Dance Theatre esiintyy edelleen aktiivisesti, sen nykyinen taiteellinen johtaja on Robert Battle, ja yleensä jokaiseen esitykseen sisältyy ryhmän tunnusteokseksi muodostunut Revelations. Se, että teos vuodelta 1960 on säilynyt elävänä näihin päiviin asti on kulttuuriteko itsessään ja erittäin merkittävää. Moni tanssiteos elää ainoastaan lyhyen esityskauden ajan. Alkuperäisversio oli tosin tunnin mittainen mutta nykyään esitettävä versio on vuodelta 1962. Samana vuonna Ailey ryhmineen muuten esiintyi ensimmäistä kertaa myös Suomen kamaralla.
Revelations on harvinaisen onnistunut ja vahva kokonaisuus, johon sisältyy sekä tuskaa että uskomatonta iloa, hyvin hallittua liikekieltä ja vapautunutta jamittelua. Uskonnollinen ulottuvuus on toki vahvasti läsnä, mutta oli uskosta mitä mieltä tahansa, teos koskettanee. Musiikkina käytetään perinteisiä negro spirituals -sävelmiä: sekä hitaampaa säestyksetöntä laulua että rokkaavaa meininkiä bändin kera.
Teos mainitaan yhtenä Aileyn ”Blood Memory” -teoksista, joissa hän käsittelee henkilökohtaista perintöään. Kasvaminen afroamerikkalaisena avoimesti rasistisessa maassa on jättänyt jälkensä ja Aileyn mentori Lester Horton oli niitä harvoja, jotka eivät harjoittaneet tanssitunneillaan rotuerottelua. Afroamerikkalaisuuden tulo suurille taidenäyttämöille ei todellakaan ole ollut mikään läpihuutojuttu. Tänä päivänä voi esimerkiksi tuntua hyvin oudolta historialliselta jäänteeltä, että George Gershwinin perikunta edelleen ylläpitää säveltäjän toivetta siitä, että oopperan Porgy & Bess esittäisivät vain mustat laulajat. Se kuitenkin kertoo ajasta, jolloin afroamerikkalaiset laulajatähdet kuten Marian Anderson eivät olleet kotimaassaan salonkikelpoisia esiintyjiä.
Ylpeys omasta kulttuuristaan
Aileyn taiteesta heijastuva ylpeys omasta kulttuurista ja juurista on inspiroinut monia muita taiteilijoita ja tanssintekijöitä. Flamencon historiaa kerrotessa muistetaan monesti kertoa 1500-luvun tapahtumista ja romanien kokemasta sorrosta kautta aikojen, muttei välttämättä muisteta kertoa, kuinka moni taiteilija vietti pitkiä aikoja ulkomailla altistuen siellä paikalliselle kulttuurille: La Argentina, Carmen Amaya, Sabicas, Paco de Lucía ja moni muu oli pitkiä aikoja ulkomailla ja se vaikutti myös flamencoon.
Flamencotanssin legenda Mario Maya (1937–2008) kiersi maailmaa Pilar Lópezin ryhmässä ja tutustui New Yorkissa Alvin Aileyyn. Hänen tyttärensä, tanssija Belén Maya syntyi New Yorkissa 1966 ja myös hän on myöhemmin opiskellut tanssia Aileyn koulussa.
Denise Machinin lyhyt tutkielma sai minut ensimmäistä kertaa huomioimaan yhteyden Mario Mayan ja Alvin Aileyn välillä – otsikko ”Oppression is the connection” kiteyttää hänen ajatuksensa hyvin, vaikka työn tekee mielenkiintoiseksi lähinnä näiden kahden taiteilijan asettaminen rinnakkain, konkreettiset tutkimustulokset ovat vähissä.
Mario Maya teki 1970-luvulla useita merkittäviä näyttämöteoksia kuten Camelamos naquerar ja Ay jondo, jossa hän käsitteli Espanjan romanien kulttuurihistoriaa ja toi heidät näyttämöille yhtä ylpeinä kun Ailey toi afroamerikkalaiset, silti korostaen universaalia taidenäkemystä. Maya on itse kertonut Aileyn inspiroineen häntä älyllisempään visioon flamencon kentällä (”una visión más intelectual”). Machin rinnastaa myös molempien tanssityylien menestyksen ulkomailla, jopa hyväksikäytön kulttuuriviennissä: ”Ailey’s dances of oppression were utilized for cultural exportation, just as Franco had used flamenco.”
Itse hätkähdin aikoinaan nähdessäni ensimmäistä kertaa Revelations-teoksen alun (se pyörii Aileyn ryhmän kotisivujen etusivulla). Alku on tuttua näyttämöflamencon estetiikkaa! Kädet kurottavat avokämmenin kohti taivasta ja tanssijoiden kontaktissa maahan on jotain hyvin samantapaista kuin flamencossa (vaikka käyttävät myös hyppyjä). Aileyn tyyliin kuuluu myös tiukkoja kyynärpääkulmia käsilinjoissa Belén Mayalla (jotkut flamencotanssijat eivät näistä pidä vaan suosivat pitkää rikkomatonta linjaa). Aileyn ryhmän käyttämät tanssikäsitteet extension ja contraction tuntuvat myös sopivan ainakin omaan flamencoestetiikkaani, jossa rintakehä on vapautettu liikkumaan esimerkiksi markkeerauksien mukana, kurottaen ulospäin ja supistaen aktiivisesti toisin kuin esimerkiksi klassisessa baletissa.
Revelations-teoksen viimeisessä kohtauksessa matamit viuhkoineen tuntuvat myös flamencon maailmasta tutuilta. Musiikkiin on vahva, lähes täydellinen yhteys ja tanssissa on temperamenttia ja iloa. Flamencoa on sanottu bluesin sukulaiseksi ja sanomassa on myös paljon samankaltaisuuksia.
”I’ve been ’buked and I’ve been scorned
Tryin’ to make this journey all alone”
Mutta toisaalta:
”My soul is glad, my soul is free.”
Tove Djupsjöbacka
Rupinen YouTube-tallenne löytyy sen jälkeenkin mutta laatu on aivan eri maailmasta eikä tee teokselle oikeutta.
Katso myös ainakin Revelations-teoksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi tehty lyhytdokkari Aileyn omine kommentteineen:
Nettinäyttely Alvin Aileysta ja ryhmästä Library of Congressin kotisivuilla on hyvä katsaus ryhmän historiaan: https://www.loc.gov/exhibits/alvin-ailey-american-dance-theater/exhibition-items.html
Alvin Ailey American Dance Theatren toiminnasta löytyy muhkea tietopaketti heidän kotisivuillaan. https://www.alvinailey.org/
Malin Grahn-Wilderin suomenkielinen artikkeli Kritiikin Uutisissa on mielenkiintoinen: https://www.kritiikinuutiset.fi/2017/07/11/alvin-aileyn-tanssiesitykset-vievat-pyhan-aarelle/
Hyvä tietopaketti flamencosta New Yorkista kautta aikojen (englanniksi):https://www.nypl.org/sites/default/files/lpaflamencobrochure03122013_0.pdf
Mario Maya -videoita löytyy vaikka kuinka, mutta suuremmista näyttämöteoksista ei paljonkaan näytteitä. Tässä Camelamos naquerar -lyhytdokumentti, jossa otteita teoksesta sekä ote Ay jondo -teoksesta. Jos olet nähnyt Carlos Sauran Flamenco-elokuvan, tunnistat ehkä tämän?
Ballet Flamenco Mario Mayan suuri spektaakkeli vuodelta 1996, ensitanssijoina nuoret Israel Galván ja Belén Maya:
Lyhytdokumentti Retratos (espanjaksi)
Mario Maya laulaja Martirion tv-haastattelussa vuonna 1990 (espanjaksi):