2020-luvun ensimmäinen vappu peruttu. Tavallaan on hienoa, että vaikka kyseessä on niin sanotusti ensimmäisen maailman ongelma, jotkut ihmiset ilmaisivat surunsa tästä avoimesti. Se kertoo samalla myös perinteiden ja sosiaalisen elämän tärkeydestä. Itse en tunnustaudu erityisesti vappufriikiksi, mutta näen sen arvon aitona karnevaalitapahtumana, joita Suomessa ei ole kovinkaan monta (verrattuna esimerkiksi Espanjaan). Vappuun saavat osallistua kaikki vauvasta vaariin, eikä se vaadi välttämättä suuria valmisteluja – lakki päähän, lämmintä päälle (koskaan ei tiedä vaikka sataisi lunta…), eväitä reppuun ja ulos.

Musiikki kuuluu olennaisesti vappuun. Ylioppilaskuorojen vappukonsertit keräävät ihmisiä ympärilleen paikan päällä mutta myös radion/television/striimin äärelle (jossa laulut kuuluvat varmaan paremmin kuin paikan päälle puheensorinassa…). Turussa Brahe Djäknar laulaa vappuaattona (Vartiovuorella) ja Helsingissä vappupäivänä Akademiska Sångföreningen (Kaisaniemen puistossa) ja Ylioppilaskunnan Laulajat (Ullanlinnanmäellä).

Kaikkien ohjelmistossa on yhteisiä piirteitä, muun muassa saksalaisia ja ruotsalaisia lauluja, jotka ovat varhaisen kuoro-ohjelmiston kulmakiviä Suomessa. Itsellenikin nämä symbolisoivat vahvasti vappua, esimerkiksi O hur härligt majsol ler (säv. Friedrich Kuhlau) – kun se raikuu, tietää että kevät on tulossa, toivoa on. Tänä vuonna kahdeksan Akademiska Sångföreningenin laulajaa esiintyivät urheasti aamuyhdeksältä suorassa lähetyksessä Ylen tilojen lähellä Pasilassa ja samalla sai vihdoin nähdä uuden johtajan Elisa Huovisen kuoron edessä.

Ylioppilaskunnan Laulajat tarjosivat tänä vuonna muunmuassa huumorimausteisen vappushow’n (virtuaalikuoronakin laulu oli laadukasta kuten aina):

Turun vappulaulut on välitetty jo vuodesta 1967 televisio-ohjelmana ja tänä vuonna Svenska Yle oli toimittanut erinomaisen historiallisen katsauksen tähän perinteeseen. Tunnin ohjelmassa näytetään Vartiovuoren laulua eri vuosikymmeninä ja useamman legendaarisen johtajan kanssa. Erityisesti jäi mieleen 90-vuotiaan professori emeritus Otto Anderssonin haastattelu. ”Ennen laulettiin eri lailla”, hän vastasi napakasti kysymykseen siitä, oliko asiat ennen paremmin. Kuoron sointi on selkeästi eri vuosikymmeninä erilainen, mikä liittyy varmasti johtajien sointi-ihanteen ja käytössä olevaan laulajamateriaalin lisäksi laulun asemaan yhteiskunnassa. Laulavatko ihmiset arjessa samalla tavoin kuin 1950-luvulla? Tuskin.

Turun historiallinen katsaus toi myös esille kysymyksen siitä, eivätkö naistenkin pitäisi olla mukana laulamassa? Mieskuorot ovat paljon vanhempia instituutioita ja näin ollen moni tärkeä perinne yhteiskunnassa liitetään nimenomaan mieskuoroihin. Oli hauska nähdä, että Turussa naiset eli Florakören oli mukana vappulauluissa vuonna 1969, palatakseen vasta vuonna 2018! Vuonna 2001 kuoronjohtaja Ulf Långbacka kommentoi kysymystä viitaten ohjelmistoon: sekakuoro-ohjelmisto olisi erilainen ja näin ollen monet vanhemmat laulajat jäisivät ulkopuolelle, jos sitä muutettaisiin. Vappulauluihinhan ovat tervetulleita myös kuorojen vanhemmat laulajat, mikä on monelle aktiivisen kuorolaiselämän jättäneelle tärkeää. Perinnettä pitää hoivata hellästi: pitää se merkityksellisenä ja tarpeeksi tuttuna, samalla kun muuntelee ja kehittää sitä. 90-vuotias Otto Andersson kommentoi tätäkin napakasti vuonna 1969: ilman muuta naisia syrjitään tässä, sekakuoro kehiin vain! Viimeisenä kahtena vuonna Florakören on laulanut mukana ainakin osassa ohjelmistoa. Helsingissä sen sijaan naisille ei ole juurikaan ollut tilaa lauluperinteissä.

Olin yli 25-vuotias ennen kuin opiskelijavaput ohitettuani tutustuin vapun toiseen vahvaan musiikkiperinteeseen, työväen vappuun. Matkalla Kaisaniemen puistoon ehtii hyvin katsella Hakaniemen torilta lähtevää vappupäivän marssia, kaksi aivan erilaista maailmaa fyysisesti hyvin lähellä toisiaan. Tänä vuonna etävapunviettoon saattoi sisällyttää aimo annoksen myös työväenmusiikkia. Päivän helmeksi nousi Koiton Laulun virtuaalikuoroversio Jouni Bäckströmin laulusta Pyhän Prekaariuksen rukous. Kymmenen vuotta vanha kappale oli minulle uusi – ja ajankohtaisempi kuin koskaan. Koronakevään ajatukset yhteiskunnan epätasa-arvossa kiteytetään tässä kauniisti. Harras, mietiskelevä sävy osuu ja uppoaa, ja aivan erilaisella tavalla kuin työväenlauluihin monesti liitetty julistava estetiikka.

”Siunaa kauppaketjujen myyjiä, puhelinpalveluiden enkeleitä,
freelancereita ja kaikkia ohuen langan varassa riippuvia.”

Vappupäivän kunniaksi saattoi myös nauttia Laulava Unioni -yhtyeen striimatusta vappukeikasta. Kokoonpano kiinnitti minun huomioni alunperin Saijaleena Rantasen tutkimuksen kautta, ja tässä yhdistyvät harvinaisen hyvin historiantutkimus ja uskottava tulkinta. On eri asia lukea laulukirjoja kuin kuulla eläviä tulkintoja tästä ohjelmistosta.

Aloitteen bändiin teki tutkija Tipi Tuovinen ja keulahahmona on Paleface, sen verran tunnettu artisti että hänen mukanaolonsa tuo koko projektille erityisnäkyvyyttä. Työväenlaulut eivät kuitenkaan ole Palefacelle mikään uusi juttu, hän kuuluu niihin harvoihin nykyartisteihin, joka laulaa niitä tosissaan ja vakuuttavasti (vinkkinä alla toinen sellainen).

Toinen joka on jäänyt mieleeni vakuuttavana työväenlaulujen esittäjänä on tanssija-koreografi Ari Numminen harmonikansoittaja Hannu Kellan kanssa:

Laulava Unioni vie meidät aikamatkalle 1900-luvun alun Pohjois-Amerikkaan, jossa toimi radikaali anarkosyndikalistinen liittoutuma IWW (Industrial Workers of the World), heidän joukossaan monia suomalaisia. Laulu oli unionissa tärkeä, ja heidän tunnetuimmasta lauluntekijästään Joe Hillistä olen kirjoittanut tällä alustalla ennenkin.

Musiikintutkija Saijaleena Rantanen on ansiokkaasti tuonut esille IWW:n suomalaisjäseniä ja tehnyt arkistoista todellisia löytöjä, suomenkielisiä laulukirjoja, joiden sisältö kuuluu nyt Laulava Unioni -yhtyeen ohjelmistoon. On mielenkiintoista, että suomalaisten osuudesta tässä aikanaan radikaalissa liikkeessä on aika lailla vaiettu – Suomen sisällissota ja kommunistipelko Yhdysvalloissa on saanut monet pysymään menneisyydestään vaiti.

Paljon on maailmassa muuttunut parempaan päin 1900-luvun alun jälkeen, voimme kiittää työväenliikettä monesta asiasta. Laulavan Unionin ohjelmistossa on myös lauluja, jotka muistuttavat koskettavasti nykyajan ongelmista kuten lapsityövoiman käytöstä. Harvinaisuus on seksityöläisen asemaa valottava Langenneen laulu, sekin edelleen ajankohtainen. Jotkut me-vastaan-he-henkiset taistelulaulut tuntuvat itselleni hiukan vierailta ja ehkä yksinkertaistetuilta suhteessa nyky-yhteiskuntaan, joka on monessa suhteessa monimutkaisempi, esimerkiksi suhteessa yrittäjyyteen.

Nostan kuitenkin hattua Laulavalle Unionille siitä, että he antavat näkyvyyttä nykyajan proletaareille ja konkreettisille ongelmakohdille. Joel Karppasen tekemällä hienolla Maailman proletaarit -videolla (yllä) mainitaan erityisesti alustalous ja ruokalähettien tilanne. Kyllä puhdasta taidetta ilman poliittista sanomaa saa ja pitää olla, mutta tämä on hieno esimerkki siitä, kuinka musiikin kautta voidaan antaa näkyvyyttä nyky-yhteiskunnan ongelmille. Olen myös varma, että IWW-lauluntekijät antaisivat tukensa ruokaläheteille (musiikin ottaminen poliittiseksi aseeksi alkuperäistekijän näkökannasta välittämättä voi nimittäin olla ongelmallista, olisikohan esimerkiksi Franz Liszt pitänyt siitä, kuinka hänen Les préludes -teosta käytettiin natsien sotapropagandassa?).

Newsreel footage about the start of Fall Gelb, the German invasion of France and the Low Countries (Belgium, Luxembourg, and the Netherlands).

German victory was accomplished in just six weeks. #WW2 pic.twitter.com/jQ4pqsrFLk

— WWII Pictures (@WWIIpix) May 11, 2019

Turun vapunvieton historiaa luotaavassa ohjelmassa pitkän linjan toimittaja Torbjörn Kevin toteaa, että älymystö kuten erilaiset taiteilijat ottivat ennen paljon enemmän kantaa yhteiskunnallisissa asioissa – politiikot jäävät valitettavan yksin, jos politiikka jätetään ainoastaan heille.

Tove Djupsjöbacka

Työväenlauluja ei välttämättä liitetä koulutettuun lauluääneen, mutta tässäpä sopraano Katri Lammen tulkinta Raatajien laulusta (kiitos Saijaleena Rantanen tästä vinkistä):

Hyvä sivusto työväen musiikista: Laulu ottaa kantaa

Lue lisää IWW-suomalaisista ja työväen musiikin tutkimuksesta esimerkiksi Saijaleena Rantasen artikkelissa Tutkimusyhdistys Suoni ry:n manifestissa Musiikki muutosvoimana.