Keskiviikkona 10.5. vietetään ensimmäistä kertaa Suomessa kansanmusiikin päivää. Kansanmusiikki on monelle suomalaiselle rakasta kulttuuriperinnettä, mutta myös monelle tuntematonta ja vierasta. Moni niistä, jotka nykypäivänä rakastavat kansanmusiikkia ovat aluksi kokeneet sen vieraana, mutta saaneet sittemmin ”herätyksen”.
Jokainen tarvitsee kansanmusiikkiin oman lähestymistavan. Jos ei ole syntynyt viulu kädessä niin kuin ainakin jotkut kaustislaiset pelimannisukujen vesat, kansanmusiikki on löydettävä itse. Haasteelliseksi asian monesti tekee sen, että ihmisillä on edelleen niin paljon ennakkoluuloja kansanmusiikkia kohtaan, näkevät sen kliseisenä asiana tai kokevat sen asiana, johon he eivät halua olla osallisena. Joskus pelkästään estetiikkakin voi tuntua oudolta – oma käännyttäjäni oli nykykansanmusiikkiyhtye Frigg, jonka taidot purevat taatusti keneen tahansa musiikin ystävään! Esimerkki siitä, millaisia haasteita estetiikka voi tottumattomalle asettaa: esimerkiksi kansanlaulua ihanasti värittävät mikrointervallit voivat tuntua tasavireiseen pianoon tottuneelle korvalle epäpuhtailta ja ”huonoilta”.
Veikkaisin kuitenkin, että monille suomalaisille kansanmusiikki on tyylinä aika vieras, koska siihen ei nykyaikana ole niin helppo törmätä. Siitä voi olla mielipiteitä ja mielikuvia, vaikkei välttämättä ole aiheeseen perehtynyt. Genren nimeä myös monesti kritisoidaan – ”eihän kansanmusiikki ole mitään kansan musiikkia”, mietitään mikä voisi olla sitä nykykansan musiikkia, tyyli joka olisi kaikelle kansalle tuttu.
Haluaisin mielelläni nostaa esille kansanmusiikki-käsitteen taustaa ja muistuttaa, että kyseessä on käsite, joka on syntynyt 1800-luvulla viitatakseen kansanomaiseen rahvaan musiikkiin. Se liittyy kansallisromantiikkaan ja Suomessa koko kansallisen identiteetin rakentumiseen. Samaan perheeseen kuuluvat kansantanssi ja kansallispuvutkin.
Käsite ei ole aatteesta ja ideologiasta vapaa, kuten harva käsite on. Nykyaikana paljon käytetty maailmanmusiikki on hyvä esimerkki käsitteestä, joka on äärimmäisen täynnä ideologiaa, postkolonialistista näkemystä siitä, että maailmanmusiikki on länsimaisesta näkökulmasta ”se kaikki muu”, oli se sitten kiinalaista 1000-luvulla sävellettyä klassista musiikkia, länsiafrikkalaista tarinankerrontaa tai turkkilaista rituaalimusiikkia. Mieluusti moni olisi käyttämättä koko käsitettä, mutta parempaakaan ei ole oikein ollut tarjolla.
Kansanmusiikkikaan ei ole käsitteenä neutraali. Runolaulua kerättiin Vienan Karjalan kylissä 1800-luvulla ja sen perusteella rakennettiin suomalaista kulttuuri-identiteettiä Kalevalan kautta. Kantele nostettiin kansallissoittimen asemaan. Kalevalanpäivää ja Elias Lönnrotia alettiin alunperin juhlia mielenosoituksena – esimerkiksi mieskuoro Ylioppilaskunnan Laulajat osoitti mieltä suomenkielisen kulttuurin puolesta kieltäytymällä J. L. Runebergin juhlinnasta ja juhlimalla sen sijaan Lönnrotia.
Mielenkiintoista on, että vasta viime vuosina on näkyvämmin (Timo Väänäsen, Leena Häkkisen ja Kari Dahlblomin toimesta) nostettu esille tietoa muiden kansojen kanteleista. Haastatellessani äskettäin Timo Väänästä ihailin hänen maltillista mutta selkeän analyyttista asennetta kanteleeseen liittyviin kysymyksiin. Väänänen muistutti minua siitä, miten monta asiaa lause ”kantele on suomalainen” voi tarkoittaa. Lause on tietenkin täysin totta, mutta vaarallisille vesille lähdetään silloin kun se käännetään rajaavaksi lauseeksi – ”kantele on ainoastaan suomalainen”. Kanteletta soitetaan myös muun muassa Baltian maissa ja Venäjällä, vaikka joka kansalla on soittimelle oma nimensä. Soitin on vanhempi kuin mikään yksittäinen kansa, Väänänen muistuttaa.
Mielestäni kansanmusiikinkin kohdalla on hyvä muistuttaa itseään siitä, mitä kaikkea käsitteeseen liittyy. Se, mitä tänään lasketaan suomalaiseksi kansanmusiikiksi ei ole syntynyt tyhjiössä, vain on läheisesti kytköksissä siihen, mitä muualla maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu – niin 1800-luvulla kuin nykyään.
Jean Sibeliuksen musiikki on meille suomalaisille rakasta ja jonkinlainen suomalaisuuden symboli, mutta Sibelius opiskeli Keski-Euroopassa ja oli hyvin kansainvälinen säveltäjä. Samoin kansanmusiikin yhteydessäkään ei voi sulkea silmänsä siitä, miten se liittyy muuhun maailman. Viulut, haitarit, polskat, masurkat, kaikki ovat alunperin tuontitavaraa muualta. Samoin kansallispukukin on alunperin keskieurooppalaisen muodin jäljennöstä. Kalevalan tarinoidenkin aiheet toistuvat muualla, esimerkiksi keskieurooppalaisissa balladeissa.
Nykyäänkin kansanmusiikki on avoin muuta maailmaa kohden. Viulupelimannimme soittavat innoissaan ruotsalaisia polskia ja karjalaisia katrilleja, kansanmusiikkiryhmään saattaa sisältyä saksofoni, cajón tai didgeridoo. Kanteleensoittajat ottavat vaikutteita vaikkapa flamencokitaran soittotekniikoista tai länsiafrikkalaisesta korasta.
Muuttaako tietoisuus kansanmusiikki-käsitteen taustoista itse kansanmusiikkia miksikään? Ei. Edelleen on lupa rakastaa kansanmusiikkia sillä tavalla kuin haluaa. Mutta älkäämme rakentako muureja sen ympärille.
Näistä teemapäivien vietosta todettakoon vielä, että nähtäväksi jää millaiseksi kansanmusiikin päivä muodostuu, saako se jatkuvuutta. Mielenkiintoista kyllä, tänä vuonna lanseerattiin myös kansallinen runolaulun päivä huhtikuussa Juminkeko-säätiön toimesta! Upea ajatus, joskaan siitä ei kovinkaan laajasti tiedotettu. Median edustajana pitää aina miettiä, milloin jokin asia on ajankohtainen ja ajoittaa artikkeleita siihen, joten sikäli teemapäivät toimivat. Itsekin olen monena vuonna ajoittanut artikkelini saamelaisasioista saamelaisten kansallispäivään, romanien asioista romanien kansallispäivään, runolaulusta Kalevalanpäivään ja niin edelleen. Toivoa saattaa tietysti, ettei näistä asioista vaiettaisi kaikkina vuoden muina päivinä.
Tove Djupsjöbacka
Kansanmusiikin päivä Facebookissa
https://www.facebook.com/events/1162847270507595/?notif_t=plan_user_invited¬if_id=1490872167788562
Lue myös artikkelini Ylelle kansanmusiikista ja politiikasta – itse olen kiinnostunut näistä kysymyksistä osittain seurattuani näiden kysymysten tilannetta Ruotsissa: Kenen joukossa seisot, kansanmusiikki?